maanantai 14. joulukuuta 2015

Viisumin hankinta Venäjälle

Vihdoin viisumini pullahti ulos postilaatikosta. Tarkoitus on siis lähteä muutaman viikon päästä Pietariin, mutta viisumille tulee käyttöä jo tulevana lauantaina jolloin rajan tulen ylittämään ensimmäisen kerran täältä pohjoisen puolelta. Hankin vuoden viisumin, jotta pääsisin seuraavan vuoden ajan tankkaamaan autoani Venäjän puolella. Kotipaikkani sijaitsee Sallassa, joten voin piipahtaa näillä reissuillani rajan toisella puolella hakemassa edullista polttoainetta.

Minulla oli tarkoitus aluksi hankkia vain kertaviisumi, mutta ero vuosiviisumiin nähden oli todella pieni, joten päätin ottaa koko rahan edestä vuodeksi venäläistä kivaa. Kertaviisumi olisi tullut maksamaan noin 80 euroa ja vuosiviisumista maksoin postikulujen kanssa 126 euroa. 



Sallan raja-asema. Kuva lainattu http://dyuyxnsy4u323.cloudfront.net/


Viisumin Venäjälle voi hankkia monella tapaa. Viisumia varten tarvitaan aina kutsu Venäjältä, jonka vuoksi viisumin hankkiminen ilman välittäjää on aika monimutkainen prosessi. Välittäjä palveluita tarjoavat useat eri matkatoimistot, jotka hoitavat kaikki kutsuasiat ja viisumin anomisen konsulaatista, joten se on kaikkein helpoin vaihtoehto. Kutsun voi hankkia myös itse, mutta se ei välttämättä tule yhtään halvemmaksi. Minulla oli aluksi tarkoitus hankkia viisumi ilman välittäjä palveluita, koska olisin saanut kutsun omasta takaa Venäjälle. Omasta kutsusta olisin kuitenkin joutunut maksamaan extraa, joten tämä ei olisi tullut yhtään halvemmaksi, koska matkatoimistot tarjoavat viisumeita ilman kutsua vain pari kymppiä halvemmalla. Viisumia voi ainoa myös suoraan konsulaatista, jolloin viisumin voi saada yli puolet halvemmalla, mutta tämä vaatii käyntiä konsulaatissa. Täällä pohjoisessa ei ole yhtään konsulaattia, joten tätä vaihtoehtoa ei kannattanut edes harkita. 

Hankin oman viisumini itämatkojen kautta, jossa kaikki toimi kuten pitikin. Viisumeita oli tarjolla usealla eri toimitusajalla, joista valitsin toimituksen kuudessa viikossa. Passi piti lähettää yhden passikuvan kanssa itämatkoille, joka minua epäilytti melkoisesti. Passi tuli kuitenkin takaisin postissa viisumin kera kuuden viikon kuluttua niin kuin oli luvattu. 

Sitten ei muuta kuin jännättämään lauantain ensimmäistä tankkausreissua. Ensimmäiselle kerralle otan mukaani isäni venäläisen vaimon, jotta en ole aivan hukassa tuolla rajan toisella puolen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti