Nyt on ensimmäiset koulupäivät Jamkissa taputeltu ja olen matkalla kotiin. Hieman pitkiä nämä koulumatkat kun eri kulkupeleissä saa istua 7-8 tuntia yhteensoittoon, mutta eipä se haittaa.
Jyväskylän Ammattikorkeakoulusta jäi todella hyvä maku suuhun näin parin ensimmäisen päivän perusteella. Tunsin jo heti ensimmäisen päivän jälkeen oloni tervetulleeksi ja opettajat olivat erittäin yhteistyöhaluisia. Edellisessä koulussa totuin jo siihen, ettei juuri mikään tavallisuudesta poikkeava onnistu ja kaikki tuntui muutenkin niin hankalalta. Minulla tulee hyväksilukuja todella paljon, joten minun kohdallani joudutaan hieman soveltamaan ja tätä he eivät pitäneet ollenkaan ongelmana, vaan aikoivat parhaansa mukaan räätälöidä opintojaksoja, jotta opinnot saadaan hyvin rullaamaan.
Motivaatio nousi kyllä huippuunsa ensimmäisen lähijakson jälkeen. Tässähän jo ihan odottaa, koska pääsee koulujuttuja tekemään. Täytyy varmaan pyhittää viikonloppuna yksi päivä jo kouluhommille, jos siis maltan odottaa sinne saakka ;) . Onkohan tässä jotenki päästänsä pöpi, kun koulusta voi innostua näin paljon. Kukapa olisi uskonut, että minusta tulee tämmönen hikipinko. Olen ollut aiemmin todella huono koulussa. Kaikki alkoi jo ala-asteelta, kun minua ei meinattu päästää edes ykkösluokalle pienen kokoni takia. Luulivat varmaan minun olevan päästäni vajaa, kun fyysistä kokoakaan ollu siunattu. Jouduin käymään pienessä älykkyystestissä, jonka läpäisin ihan heittämällä. Yläasteella ja lukiossa sain lähes aina huonompia arvosanoja kuin muut, vaikka tein hullun lailla töitä kurssien eteen. Nyt tilanne on muuttunut ihan päälaelleen.
Minua motivoi eniten nyt se, että pääsin juuri sinne minne olen halunnut jo vuosia. Tähän kouluun aijon panostaa ihan täysillä, mutta kiire saa tästä koulusta jäädä niin jää aikaa myös muulle elämälle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti